Olen yrittänyt hieman rauhoittaa arkielämääni. Huomasin nimittäin, että tuntui kuin aina olisi kauhea kiire ja paniikki. Silloinkin kun ei oikeasti ollut hoppu mihinkään, sain jotenkin hötkyiltyä itselleni kiireisen olon. Työkiireet vein kotiin ja huolehdin niitä sitten aamuyöllä. (Ihan kuin niille siihen aikaan muka olisi jotain voinut.) Koko ajan oli stressi, vaikkei mitään erityistä syytä stressata. Eihän sellaista elämää jaksa, ei pitkään ainakaan.
Tämä on asia, joka ei muutu hetkessä. Mutta olen päättänyt kiinnittää asiaan erityistä huomiota ja harjoitella rauhoittumista vähän joka päivä. Avaan tietokoneeni hieman harvemmin. En räplää jatkuvasti kännykkää. Istun välillä tekemättä mitään. Menen vähän aikaisemmin nukkumaan. Keskityn enemmän siihen mitä teen. Olen läsnä elämässäni. Vähän surullista, että sitä joutuu harjoittelemaan, sen sijaan että eläisi aina täysillä ja hetkessä mukana. Mutta tämä ongelma tuntuu olevan tuttu muillekin nykyään. Vai mitä sanotte?
Tänään aamulla kieltäydyin hössöttämästä. Söimme poikkeuksellisesi aamiaisen yhdessä, ihan rauhassa. Maanantai alkoi heti paljon paremmin.
***
I've been trying to make my life a bit more peaceful. I noticed I always felt panicky and like I was in a hurry. Even when there was no haste, I made myself feel like I was super busy. I went home thinking about work stuff and woke up in the small hours just to worry about them. (Like I could have done anything about them at that time.) I was always stressed even though there wasn't anything special to stress about. No one can live like that, not for long anyway.
This is a thing that doesn't change overnight. But I've decided to pay more attention and practice unwinding a little every day. I open my computer less frequently. I don't play with my phone all the time. I sit down and do nothing for a change. I go to bed a little earlier. I focus more on what I'm doing. Am more present in my life. It's kinda sad you have to practice that, in case of just being present and living in the moment all the time. But this seems to be quite a common problem nowadays. Or what do you say?
This morning I refused to fuss around. Exceptionally we ate breakfast together, with no haste. Monday started off much better that way.
Minäkin olen monesti huomannut hötkyileväni turhasta, mikä aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Esimerkiksi ei auta ollenkaan, että ruuhkabussissa katsoo kelloa minuutin välein ja huokailee ärsyyntyneesti - eihän se nopeuta bussin matkaa. Parempi keskittyä katsomaan maisemaa.
ReplyDeleteMyös syvään hengittäminen auttaa!