Tällä viikolla tartuin pitkästä aikaa muistikirjailutarvikkeisiini. Näissä sivuissa ei ole oikein päätä eikä häntää. Eikä niissä tarvitsekaan olla. Ne on tehty ainoastaan siksi, että liimaaminen ja leikkaaminen tuntui niin terapeuttiselta. Ne pään selvittelyä varten valmistuneet sivut olivat niin henkilökohtaisia, että jätän ne suosiolla muistikirjani syövereihin.
Muistikirjailu tuntui hyvältä ja helpottavalta. Viime kuukausina se on tuntunut lähinnä hankalalta, joten olen tästä iloinen. Muistikirja itsessään on Etten unohtaisi -blogin Emilian tekemä, ihana Mitä Missä Milloin -kirjanen, josta puhuin aikaisemmin täällä. Kyllä, olen vihdoin ottanut sen käyttöön!
***
This week I took my journaling supplies out again. There is no common thread to these pages, really. And it's okay. These pages were mainly done just because cutting and gluing felt so therapeutic. The ones I made to clear my head were so personal I just decided to let them stay between the covers of my notebook.
Journaling felt good and relieving. And I'm happy about that, cause lately it has just felt too difficult.
No comments:
Post a Comment
Jätä toki viesti!
PS. Luen jokaisen kommentin ennen julkaisemista. Kyse ei ole sensuurista tai kontrollista, haluan vain varmistaa, ettei yksikään jää vahingossa lukematta.
Feel free to leave a note!
PS. I read every comment before publishing them. That's not about censorship or control. I just want to make sure I won't miss any of them.