Saturday, July 13, 2013

Pöydän ääressä // At the Table

Before

Meillä oli monta vuotta ihana vihreä ruokaryhmä. J osti sen kirpputorilta kun olimme olleet vasta vähän aikaa yhdessä, ja rakastuin siihen heti. Itse asiassa niin paljon, että jossain hankalassa vaiheessa suhdettamme huomasin ajattelevani epätoivoisena että ei voida erota kun sitten jään ilman sitä ruokapöytää :D Viime vuosina tuolit kuitenkin hajoilivat istujien alle, ja pöytäkin muuttui nuhruiseksi ja väsyneeksi. Oli aika siirtyä eteenpäin.

***

We had a lovely green dining set for years. J bought it from a flea market right after we started dating and I fell in love with it instantly. So much actually that one point when we were having rough time in our relationship I did catch myself thinking "We cannot break up cause then I'll lose the table" :D But these last few years the chairs started to break down when sat on, and the table got messy and tired. It was time to move on.

After

Tai oikeastaan taaksepäin, sillä paikan peri luultavasti vieläkin vanhempi setti. Tämä pöytä tuoleineen kuului isoisälleni ja on yli 50 vuotta vanha. Ja silti priimakunnossa. Onhan se hieman ruskea kun on tottunut vihreään väriläikkään, mutta muuten pidän siitä aina joka päivä enemmän. Pöytä on kätevämmän muotoinen, sen ääressä on mukava istua, tilaa on useammalle ja tuolit ovat tukevat. Se sopii tyylillisesti tänne ihan hyvin, ja tuo myös mieleeni muistoja jotka olin jo unohtanut.

***

Or maybe moving backwards would be a more proper way to put it, as this dining set is probably even older than the green one. These table and chairs belonged to my grandfather and are over 50 years old. And still in perfect condition. It is a bit too brown when you are used to the green pop of colour, but otherwise I like it more every day. The shape of the table fits our space better, it's nice to sit at, there is room for more people and the chairs are sturdy. It suits our space well and does bring back some memories I had already forgotten.

Weekend breakfast

Nyt nautin kiireetöntä viikonloppuaamiaista pöydän ääressä ja tykkään siitä, kuinka paljon tilaa minulla on. Jugurtti syödään tietenkin samalta isoisältä peritystä lasikulhosta. On selvästi hyvä omistaa isä, joka ei koskaan heitä mitään käyttökelpoista pois. (Silti, isä, en usko että kukaan tulee käyttämään niitä ukin vanhoja lohkeilleita kahvikuppeja ja naarmuisia termospulloja jotka löysin varastosta. Tai mistä sitä tietää.)

***

Now I'm enjoying a hustle-fee weekend breakfast at the table and loving how much space I have. Yogurt is of course eaten from a glass bowl inherited from the same grandfather. It's clearly a good thing to have a father who never throws anything useful away. (Still, dad, I think no-one's gonna use all those grandpa's chipping coffee cups and scratchy thermoses I found in the storage. Or how could I know.)

Weekend breakfast

8 comments:

  1. Tykkään! Vaikka tykkäsin aina tosi paljon siitä vanhastakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mut mäpä tykkään susta tosi paljon <3

      Delete
  2. Molemmat pöytäryhmät ovat kauniit! Vanhat huonekalut ovat vain niin hienoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja kestäviä! Ennen osattiin paremmin. Tai ehkä viitsittiin on oikeampi sana. Ei ajateltu niin paljon halpaa jälleenmyyntihintaa vaan laatua ja kestävyyttä. Ja nyt niitä samoja kamoja käyttävät sitten lapsenlapset. Jos ajatellaan käyttöikää niin halvemmaksi tulee näin.

      Delete
  3. Tuo vihreä setti näyttää hyvin samanlaiselta, joka siskollani on edelleen käytössä, joskin vähän isompana. Kyllä nuo vanhat huonekalut on vaan monella tapaa kivempia, etenkin kun tosiaan tuntuu että ne kestää ihan eri tavalla kuin uudet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ennen oli miehet rautaa, pöydät oli puuta hiiohoi!
      Nimimerkillä "vihaan lastulevyhuonekaluja"

      Delete
  4. Hei, miten ne vihreät tuolit hajosivat? Pettivätkö liimaukset vai murtuivatko pienat? Jos vain liimaukset pettivät, ne voisi vielä korjata...

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole tuoliekspertti, mutta epäilen, että kyse oli liimauksista. Tuolin osat irtosivat toisistaan, emmekä saaneet niitä enää takaisin yhteen niin että olisimme voineet lisätä liimaa. Se tuoli jota yritimme korjata oli pian vielä pienempinä palasina :D

      Delete

Jätä toki viesti!

PS. Luen jokaisen kommentin ennen julkaisemista. Kyse ei ole sensuurista tai kontrollista, haluan vain varmistaa, ettei yksikään jää vahingossa lukematta.


Feel free to leave a note!

PS. I read every comment before publishing them. That's not about censorship or control. I just want to make sure I won't miss any of them.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...