Luettavaa: Odotettuja lastenkirjauutuuksia, osa 1

Mainitsin hiljattain lastenkirjauutuuksien ilahduttaneen minua viime aikoina, ja kommenttiboksissa pyydettiin heti lisätietoa. Olen kirjaston lastenosastolla töissä ja työtehtäviini kuuluu myös kirjavinkkaaminen päiväkoti-ikäisille ja kolmosluokkalaisille. Olen aina innoissani päästessäni selaamaan uusia lastenkirjoja. Ja tämä on sitä aikaa vuodesta kun uutuuskirjoja ilmestyy taas urakalla. Keräsin tähän joitakin  uutuuksia, joita odotan nyt kovasti. Suurin osa näistä tuo jatkoa suosikkikirjoilleni, joten kerron oikeastaan enemmän niistä edellisistä osista (en siis ole lukenut näitä uutuuksia vielä, joten en voi kirjoittaa niistä arvosteluja). Lastenkirjalemppareitani paljastuu tässä samalla, muistan joskus lupailleeni sellaistakin postausta.

Jos syksyn uutuuksien joukosta löytyy vielä uusia yllärisuosikkeja, voin toki kirjoitella niistäkin myöhemmin. Ja toiveuutuuksista on tulossa vielä osa kaksi, tästä postauksesta olisi muuten tullut ihan liian pitkä!

{Kuva: Otava}

Siri Kolun Me Rosvolat on ehdottomasti yksi lempisarjojani lastenosastolta. Tarina alkaa (kirjassa Me Rosvolat), kun maantierosvot nappaavat kymmenvuotiaan Viljan mukaansa ryöstäessään tämän vanhempien auton. Yleensä Rosvolan perhe toivoo saaliiksi syötävää ja käyttöesineitä, mutta nyt rosvoäiti Hilda on tullut moittineeksi ettei päällikkö Hurja-Kaarlo tee tarpeeksi nopeita päätöksiä. Ja koska tällaiset väitteet eivät to-DEL-lakaan pidä paikkansa, toimii rosvopäällikkö kerrankin vaistonsa varassa ja nappaa lapsilleen seuraa. Niin Vilja päätyy kesäksi vauhdikkaan Rosvolan perheen matkaan ja huomaa pian nauttivansa seikkailusta ja maantie-elämästä. Me Rosvolat ja Vaakunaväijy on sarjan neljäs kirja, suosittelen lukemaan osat järjestyksessä. Itse olen odottanut tätä kirjaa innoissani, ja olen nyt lukemisessa loppusuoralla (ilmestyi viime viikolla). Enkä odottanut turhaan.

{Kuva: Tammi}

Niina Hakalahti on kirjoittanut Tuukka-Omarista jo kaksi kirjaa, ja itse olen usein vinkannut sarjan ensimmäistä osaa (nimeltään yksinkertaisesti Tuukka-Omar). Tuukka-Omar on sarjan alussa kahdeksanvuotias poika, jonka äidinkieli on suomi ja isänkieli arabia. Tuukka-Omarin äiti on töissä tehtaassa, jossa valmistetaan pääsiäismunien yllätyksiä, isä taas ajaa työkseen taksia ja vapaa-ajallaan lentävää mattoa. Kirja käsittelee monikulttuurisuutta ja muita hankaliakin aiheita (kuten aikuisten autotallistumista) raikaasti ja lempeästi. Sarjan kakkososa (Ylämummoon, Tuukka-Omar!) on vielä lukematta, mutta odotan uutta Tuukka-Omar ja Minilapset -kirjaa silti innolla.

{Kuva: Tammi}

Timo Parvelan Maukka on kissa ja Väykkä on koira. Yhdessä he asuvat taivaansinisessä talossa mäen laella. Maukalle ja Väykälle sattuu ja tapahtuu, ja he ovat seikkailleet yhdessä jo ainakin kuudessa kirjassa. Itse olen usein vinkannut kirjaa Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu. Kirjassa Maukka on kyllästynyt elämäänsä. Se tahtoo kokea seikkailun: sellaisen, joka alkaa aivan pienestä tapahtumasta, joka sitten poikii toisen vähän isomman, joka puolestaan johtaa omituiseen sattumukseen, josta paisuu, rönsyää ja lopulta räjähtää seikkailu. Niinpä eläimet suuntaavat ulos ja alkavat kaivaa seikkailua esiin. Ensin mitään ei tunnu tapahtuvan, mutta lopulta Maukka ja Väykkä löytävät itsensä keskeltä jännittäviä tapahtumia. Ne muun muassa tapaavat Karhu Murhisen (joka ei ole ihan sitä miltä kuulostaa), lähtevät lohikäärmejahtiin ja pelastavat neidon pulasta. Ihan niin kuin suurissa seikkailuissa kuuluukin. Tässä uudessa, Maukan ja Väykän satukirjassa, on ilmeisesti useita lyhyempiä satuja, joten se sopii varmasti hyvin myös pienemmille kuuntelijoille.

{Kuva: Otava}

Puluboin ja Ponin kirja oli viime vuoden viihdyttävin lukuelämys. Kirjassa Puluboi Palttasaal Palmu, Hakaniemen torin laidalla asuva jokseenkin vilkas pulu, päättää lentää Avalaan Suuleen Maailmaan. Puluboi haluaa löytää itselleen vaimon ja perustaa ihan oman perheen. Isona pulu on päättänyt ryhtyä mainostajaksi, ja harjoittelekin siksi pitkin kirjaa. Lähdettyään kotoa Puluboi törmää Poniin - hän on itse asiassa pieni ihmistyttö Mai, joka mieluummin olisi poni. Tästä Ponin vanhemmat eivät ole kovin innoissaan, sillä heidän mielestään ekalle luokalle menevän tytön pitäisi olla mieluummin ihminen kuin eläin. Pulun ja Ponin yhteinen tarina on vauhdikas, mukaansatempaava ja hauska seikkailu. Se käsittelee myös hankalia aiheita olematta liian synkkä. Kirja sisältää sellaiset määrät kielellistä leikittelyä, kuvitusta ja fonttivaihtelua, että kärsimättömien lukijoiden kanssa kirja sopii ehkä parhaiten ääneen luettavaksi. Sopii loistavasti myös aikuisille, minä ainakin olen ihan fani. (Ja toisin kuin Hesarin arvostelijaa, minua myös naulatti. Monta keltaa.) Odotan tätä seuraavaa seikkailua, eli Puluboin ja Ponin loisketiivistä kirjaa, ehkä jopa enemmän kuin kesälomaani.

PS. Se ensimmäinen Puluboin ja Ponin kirja löytyy myös 15-osaisena kuunnelmana Yle Areenasta.

***

I am a librarian at the children's department of a public library. This is a post about the new children's books published this autumn that I'm eagerly waiting. As all these books are from Finnish authors and not translated yet, I decided to write this post only in Finnish.