Kasa kortteja // A Pile of Cards

Minä olen yleensä ujo puhumaan blogistani. Jotenkin omasta blogista puhuminen tuntuu tosi hölmöltä ja itseä korostavalta, vaikka sopisikin keskusteluun. Kerran minulta kysyttiin suoraan millainen blogini on, ja vastasin jotakuinkin että ”Öööö, sellainen sekalainen”. Just. Olisin ehkä voinut kertoa edes blogini nimen. Ensi kerralla vaan tökkään käyntikortin kysyjän käteen, ehkä se puhuminen sitten tuntuu jotenkin luontevammalta. Tai sitten ei, mutta ainakin kysyjälle jää heti yhteystiedot. Ei sillä, että olettaisin näitä ihan hirveästi kuluvan, mutta on kyllä ollut tilanteita, joissa olen toivonut käyntikortin olemassaoloa.

Ihan ite suunnittelin. Käytännön toteutuksen pikseleistä paperiksi hoiti MOO, joka ei ole näissä asioissa pettänyt vielä koskaan - eikä kyllä pettänyt tälläkään kertaa.

*** 

I'm usually shy when talking about my blog. Somehow talking about blogging just feels silly and too self-assured even though it would fit the conversation. Once I was directly asked what my blog was like, and all I could say was "Ummmm, kinda miscellanious". Right. I could have told the name of my blog at least. Next time I'm just gonna hand a blog card to the asker, maybe it feels more natural to talk about my blog after that. Or maybe not, but at least they'll have my contact info. Not that I think I'm gonna need these all the time, but there have been situations where I've wished I had one.

Yes, I designed it all by myself. The transformation from pixels to paper was handled by MOO that has never failed me before  - and didn't this time either.