Aamulla ikkunasta näkyivät vuoret ja kuuluivat pääkadun aamuäänet. Nyt kuuluu taas kehätien jatkuva suhina ja näkyy pelkkää pimeää. Pimeämpää kuin olen nähnyt viikkoon.
Vaikka matka oli mahtava, on silti ihanaa olla kotona. Oma sänky on aina oma sänky ja voittaa hotellin tramboliinin koska tahansa. Pienistä päiväunista (krhm, viisi tuntia...) huolimatta ajattelin sujahtaa taas peiton alle. Palaan sitten, kun uni ei enää paina silmiä.
***
This morning I could see the mountains from the window and hear the morning sounds from the main street. Now I can hear the continuous whooshing of the highway and see only darkness. Darker than I've seen in a week.
It was a lovely trip, but it's still nice to be home. My own bed is always my own bed and beats the trampoline-like one of the hotel anytime. Despite the little nap I took (well, five hours...) I'm planning to get back under my blanket. I'll be back again when I get rid of this sleepiness.
hei mulla on myös tuollaiset sydänlakanat mutta kirkkaanpunaisena :)
ReplyDelete