Friday, June 1, 2012

Huh huh nimittäin // Phew, I say

käsintehtyä


Little boy's blanket

Little boy's blanket


Lanka: 7 veljestä, Safirgarn, Smart
Puikot: 4,5 mm

Sain maaliskuussa kummipojan, ja pari viikkoa sitten kummipoika sai nimen. Mietin sopivaa lahjaa aika pitkään, sillä kummilusikka nyt ei tuntunut ihan minun jutultani. Halusin antaa jotain itse tehtyä ja sellaista,  josta on myös hyötyä. Jotain joka kestää. Niinpä poika sai lahjaksi ensimmäisen kummitädin kutoman peittonsa. Ja se tuskin jää viimeiseksi, kunhan täti vaan toipuu tämän neulomisesta ensin.

Olin katsellut tätä peittomallia jo ennen kuin poika syntyi, ja päädyin lopulta juuri siihen. Aloitin ihan hyvissä ajoin, valmiiksi saamisen kanssa ei pitänyt olla mitään ongelmaa. Kunnes väliin tuli asia nimeltä elämä - remontteineen, muuttoineen, uusine työpaikkoineen ja kaiken maailman hässäköineen. Ja äkkiä tajusin, että nimiäisiin on viikko, ja peittoa valmiina kymmenen senttiä. Mutta koska tämä kummitäti ei luovuta, (ei edes silloin kuin se oikeastaan olisi kaikkien kannalta parasta), käytin projektiin tuon viikon ajan kaikki vapaat valveillaolohetkeni. Neuloin jonottaessa, junissa, tapaamisissa ja bussipysäkeillä. Iltaisin vastasin miehen "tehtäiskö tänään jotain" -kysymyksiin poikkeuksetta, että tehdään vaan, kunhan aktiviteetti mahdollistaa samanaikaisen neulomisen. Ja valmistuihan se peitto sitten. Puoli kahdelta nimiäisiä edeltävänä yönä, jos tarkkoja ollaan. Ja tämäkin valmistumisajankohta vaati kompromisseja. Alkuperäisen mallin mukaanhan peitto on suorakaide, mutta sellaisen neulomiseen vapaat valveillaolohetket eivät olisi riittäneet millään. Ja siitä suorakaiteesta olisi joka tapauksessa tullut valtava, joten loppujen lopuksi neliöön päätyminen ei haitannut yhtään. Kyllä tämä peitto noin pienelle kaverille vähän aikaa riittää. Ja kun varpaat alkavat vilkkua reunan alta, on tämä neuleähky luultavasti jo sulanut, ja olen valmis seuraavaan peittoprojektiin. Mutta toistaiseksi on kyllä pakko sanoa, että huh huh. Ei ikinä enää tuollaista määrää ainaoikeaa yhdessä viikossa, kiitos. Sanoo hän, kunnes aikataulutus taas pettää seuraavan lahjaprojektin kohdalla.

Voi olla että pienet pojat eivät arvosta pehmeitä paketteja, mutta kummitäti on silti tyytyväinen. Lapsikin on onneksi vielä liian pieni protestoidakseen.

***

Yarn: 7 veljestä, Safirgarn, Smart
Needles: 4,5 mm


In May I got a godson, and two weeks ago he got a name. I gave a lot of thought for what to give as a present. I wanted to give something handmade and something useful. Something that lasts. So he got his first blanket knitted by godmother. It's unlikely that it would be the last one, but I just have to recover from knitting this one first.

I had had my eye on this pattern before he was even born, and at the end that was the one I decided to knit. I started early and thought I would have no problem to get it ready in time. Until life happened - including a plumbing renovation, move, new job and such. And suddenly I realized it was a week before the party and I had about ten centimeters ready. But this godmother doesn't give up (not even when it actually would be best for all of us) and so I used every free waken moment for knitting for a week. I knitted when queuing,  commuting, meeting friends and waiting for bus. When my boyfriend asked if I wanted to do something, I answered I'd love to as long as we'd do something that allows me to knit at the same time. And I finished the blanket in time. At 1.30 am the night before the party, to be exact. I had to make compromises though. According to the pattern the blanket is supposed to be a rectangle, but there we no way I could have knitted that in a week. But that way the blanket would have been huge anyway, so making a square instead of a rectangle wasn't a bad thing actually. It sure is big enough for that a little boy. And when it gets too small, I'll be over the exhaustion of this project and ready to make another blanket. But for now I just have to say "phew". Never again such an amount of garter stitch in one week, please. At least not until the next gift project timetable blows up totally.

It might be that little boys don't really wish for hand-knit items, but the godmother still is happy. And luckily he's way too small to protest.

2 comments:

  1. Aika urakan oot tehnyt lyhyessä ajassa! Hieno peitto! :)

    ReplyDelete
  2. Kiitos! Oon niin iloinen, että sain tämän ajoissa valmiiksi, vaikka se melkoisesti ponnistelua vaatikin.

    ReplyDelete

Jätä toki viesti!

PS. Luen jokaisen kommentin ennen julkaisemista. Kyse ei ole sensuurista tai kontrollista, haluan vain varmistaa, ettei yksikään jää vahingossa lukematta.


Feel free to leave a note!

PS. I read every comment before publishing them. That's not about censorship or control. I just want to make sure I won't miss any of them.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...