Valotonna // Without Light

Sama juttu joka vuosi. Kun luonnonvalo syksyn myötä vähenee, minun valokuvausintoni katoaa samaa tahtia. Ja kun joulun tienoilla valoa on tarjolla enää vain muutama tunti päivässä, kamerani pysyy kassin pohjalla koskemattomana päiväkausia. Minä en ole teknisesti kovin lahjakas kuvaaja, eikä kuvauskalustoni riitä kummoiseenkaan kikkailuun. Inhoan salaman käyttämistä niin paljon että vältän sitä viimeiseen asti. Samoin inhoan sitä kun kuvia joutuu käsittelemään kokonaan erinäköisiksi, että ne muuttuisivat julkaisukelpoisiksi. Mielestäni siinä ei ole enää kyse valokuvaamista vaan lähinnä kuvien tuottamisesta.

Pimeällä otetut kuvat siis rajautuvat pois mahdollisuuksista lähes kokonaan. Ja kun vertaa pimeän määrää valoisaan aikaan näin pohjoisen talven puitteissa niin ei ole ihme, ettei marraskuusta maaliskuuhun tule paljoa kuvailtua. Se heijastuu myös bloggaamiseen: monenlaisia postausideoita olisi, muttei niihin kuvitusta. Ja koska bloggaamisen visuaalinen puoli on minulle erityisen tärkeä, jätän kuvien puuttuessa yleensä postaamatta kokonaan. Tästä siis johtuu (suurilta osin) tämän talven hiljaisempi postaustahti ja usein ankeat kuvat niissä julkaistuissakin jutuissa.

Tänään aurinko kuitenkin kurkisteli sisään niin näkyvästi, että oli pakko ottaa kamera käteen ja lähteä ulos kuvaamaan. Pitkästä aikaa tunsin itseni innostuneeksi ja etsin jopa filmiä vanhaan Canoniini päästäkseni toteuttamaan yhtä tämän vuoden tavoitteista. (Aloittaminen tosin siirtyy huomiselle, sillä talven aikana olin ehtinyt unohtaa miten sen filmiluukun saikaan auki.) Pakotin miehen kuvaamaan pakkasessa syksystä asti valmiina olleita pipoja että pääsisin vihdoinkin päivittämään käsitöistäni. Kirjoitin jopa listan kuvattavista aiheista jotta muidenkin postausideoiden toteuttaminen mahdollistuisi vihdoin viimein. Eihän se pimeä aika vielä ole päättynyt, mutta tämänpäiväinen toivon pilkahdus oli kuitenkin sen verran voimakas että ehkä inspiraatio ei enää pääse kuolemaan kokonaan ennen huhtikuuta.

***

Same thing every year. When the natural light decreases as the fall goes on, my photographing zest disappears alike. And when Christmas comes and there only is a couple of daylight hours in a day my camera stays tucked in my bag for days. I'm not technically very good photographer and I don't have enough equipment to pull any stunts. I hate using flash so I avoid it as long as I can. I also dislike it when you have to edit the photos to look completely different before you can even think about publishing them. In my opinion that's not photographing anymore, it's more like producing pictures.

So pictures taken during dark are not that much an option for me. And when you compare the amount of daylight hours to the amount of darkness during the winter up here in North it's no wonder I don't really photograph from November to March. That also affects mt blogging: I have plenty of ideas but no pics. And cause the visual side of blogging is personally so important to me I usually don't blog at all if I don't have any photos to post. So that's (mainly) why I have been posting less frequently this winter and why the pics I actually have posted have been quite gloomy as well.

But today the sun was shining through the windows so bright I had to pick up my camera and go outside to take photos. I felt excited for the first time in such a long time and even hunted some film to my old Canon so I could start working on one of my goals for this year. (I had to postpone it until today though cause I had forgot how to actually open the film slot.) I made my boyfriend photograph the hats I've had ready since fall even though it was freezing outside so I could finally post about crafts. I also wrote a list about another things to photograph so I could put my other blogging plans into action as well. I know the dark time isn't over yet, but the glimpse of hope I experienced today was so bright the inspiration hopefully won't totally die before it's April again.