Lumisade jatkuu aina vain ja minulta on mennyt jo laskut sekaisin montako päivää taivaalta on tippunut valkoista tavaraa. En minä valita (tämä on paljon parempi kuin se jatkuva vesisade) mutta kaipaan silti salaa kevättä. Luminen ilta on kuitenkin hyvä ilta viettää kahvilassa uuden ystävän kanssa - pullaa syöden, kirjoja selaillen, käsitöitä tehden ja kovasti pulisten. Paras ilta pitkään aikaan.
PS. Kätevää on omata kaveri joka kuvaa itsekin pullansa blogiin ja ymmärtää miksi pysäyttää virkkaaminen kuvan ottamisen ajaksi. (Itse en edes tajunnut että mua kuvattiin mutta onneksi neuloin niin hitaasti etteivät kädet viuhtoneet villisti joka suuntaan :D)
***
Snowing goes on and I have lost count of for how many days the white stuff has fell from the sky. I'm not complaining (this is much better than the continuous rain) but am secretly dreaming of spring. A snowy evening is however a good one to spend in a cafe with a new friend - eating pastry, flipping through books, crafting and babbling on. The best evening for a long time.
PS. It's handy to have a friend who also photographs her pastry for her blog and realizes why to stop crocheting while I'm taking a picture. (I myself didn't even realize I was photographed but was luckily knitting so slowly my hands weren't waving too much :D)
:D :D :) :)
ReplyDelete