Aurinkoinen aamu // A Sunny Morning

Yleensä olen töissä suunnilleen kahdeksasta neljään. Paitsi keskiviikkoisin. Keskiviikkoisin on minun vuoroni pitää kirjastoa pidempään auki iltaopiskelijoita varten. En kauheasti välitä iltavuoroista. Ne ovat pitkiä ja hitaita, eikä paikalla ole ketään keltä kysyä jos tulee ongelmia. Mutta keskiviikkoaamuista pidän. Keskiviikko on ainoa arkiaamu, jolloin ei ole järjetön kiire. Ehdin syödä rauhassa, juoda teeni kotona (yleensä juon vasta töissä) ja lukea lehteä, neuloa vähän tai käydä kylvyssä. Ja nukkua silti tunnin pidempään kuin normaalisti. Pidän hitaista aamuista, ja on ihanaa saada sellainen keskelle viikkoa. Se piristää, vaikka muu päivä olisikin pitkä ja hankala.

***

I usually work from eight to four. Expect Wednesdays. On Wednesdays it's my turn to keep the library open longer so the evening students can come in. I don't care that much about the evening shifts - they are long and slow and there is no one to ask if you have a problem. But I do enjoy Wednesday mornings though. Wednesday is the only workday morning I'm not in a hurry. I can eat breakfast with no haste, drink some tea at home (I usually drink my morning tea at work) and read mags, knit a bit or take a bath. And still sleep an hour longer than normally. I like slow mornings, and it's lovely to get one in the middle of the week. It cheers me up, no matter how long the rest of the day is gonna be.

Kun lähdin tänään töihin, ulkona paistoi aurinko. En muista, milloin viimeeksi olisin ehtinyt nähdä auringon muutenkin kuin satunnaisesti ikkunan läpi. Töihin tullessa on pimeää, samoin töistä lähtiessä. Töissä ollessa aurinko paistaa ikkunan läpi silmiin ja hämärtää näyttöruudun, joten istumme kaihtimet kiinni vaikka ulkona olisi kuinka kaunista. Ja viikonloppuina on ollut joko harmaata tai kauhea kiire. Auringon näkeminen ja silmät kiinni valossa istuminen piristi kummasti. Hymyilytti ilman sen kummempaa syytä ja teki mieli jopa vähän hypähdellä.

***

When I left to work the sun was shining. I can't rememer when was the last time I saw the sun other than through the window. When I come home it's dark and when I go home it's dark again. When I'm at work, the sun shines directly to my eyes and I can't see my screen, so we usually work with closed blinds. And on weekends it has been gray, or then I have been incredibly busy. Seeing the sun and sitting in sun with my eyes closed cheered me up. I was smiling with no particular reason and felt like skipping a bit.

Ruokakaupassa silmiini osui korillinen hehkulamppupaketteja. Laatikot näyttivät siltä, kuin joku olisi löytänyt ne ikivanhasta varastosta (vaikka eivätköhän ne ihan uusia olleet). Pidän siitä että tavalliset arkiset asiat on pakattu kauniisti ja erityisesti vanhahtavat pakkaukset kiehtovat minua. Myös mainoslause "Aamulla aurinko, illalla AIRAM" tuntui sopivan täydellisesti tähän päivään. Niinpä hankin varastoon pari lamppua ja suunnittelen tässä samalla, miten hyödynnän nätit pakkaukset kun lamput on otettu käyttöön.

***

At the grocery store I spot a basket full of light bulbs. The boxes looked like someone had found them in a very old warehouse (I think they still were new). I like basic things packed pretty and especially love packages with oldish, vintage -like feeling. And the slogan (in English it would be something like) "sun in the morning, AIRAM (the name of the light bulb manufacturer) in the evening" seemed to be perfect for this day. So I purchased two bulbs and am alredy planning how to use the pretty packages when the bulbs are in use.

Tämä on hyvä päivä.

***

This is a good day.