Luovuutta ja kaaosta // Creativity and Chaos

Tänään päivällä, kun poikaystävä meni kaverinsa kanssa ulos, minä päätin täyttää muistikirjaani muutaman sivun. Ihan nopeasti vain. Ja sitten tiskata, ennen kuin teen mitään mukavaa, ettei keittiö olisi aina kuin pommin jäljiltä. Levitin kaikki paperit, kynät ja tarvikkeet pöydälle. Kun se nyt kerrankin oli tyhjä, eikä kukaan muu tarvinnut sitä. Keitin itselleni teetä, avasin parvekkeen oven haistellakseni syysilmaa ja aloin askarrella. Ihan nopeasti vain. Muutama sivu.

Kolme tuntia myöhemmin havahduin siihen, että ulko-ovi kävi. Pöytä oli täynnä silppua, joka paikassa oli teippirullia ja minä istuin samassa asennossa kuin kolme tuntia aikaisemmin. Muistan välissä keittäneeni lisää teetä, vaihtaneeni cd-levyn muutamaan kertaan, käväisseeni parvekkella kun joku huusi kadulla ja vastanneeni puhelimeen. Muuten olin täysin keskittynyt siihen mitä tein, vain ja ainoastaan siihen. Kokonaiset kolme tuntia.

En muista, koska viimeeksi on käynyt niin. Se on harvinaista ihmiselle, joka ei voi katsoa TV:tä neulomatta, käydä vessassa lukematta tai pestä hampaita kuljeskelematta ympäriinsä. Koska yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on niin vaikeaa, ja oikeastaan jopa ajantuhlausta. Minulla nyt vaan on monta asiaa meneillään yhtä aikaa, aina. Se saattaa olla syy myös siihen, että niin usein pysähdyn ihmettelemään, mitä olinkaan juuri tekemässä.

Kyllä, minun pitäisi harjoitella keskittymistä. Mutta minun pitäisi myös luoda enemmän. Mitä tahansa, vaikka sotkua, kunhan se johtaa ajantajun menettämiseen, inspiroituneeseen fiilikseen ja jälkeenpäin onnelliseen fiilikseen. Siihen, että tekee tekemisen riemusta. Ajattelematta, tunteella. Minusta tuntuu, että se on kohdallani samalla avain myös keskittymisen kehittämiseen, ja siksikin pitäisi luoda enemmän (Vaikka tämä ajatus johtaakin tilanteeseen, jossa tehdään taas kahta asiaa yhtäaikaa.)

Taidan ottaa muistikirjani esiin myös huomenna. Ja tässä jonain päivänä näytän myös teille, mitä olen saanut aikaan.

***

Today, when my boyfriend went out with his friend, I decided to art journal for a few pages. Very fast. And then wash the dishes before I do anything nice, as the kitchen was full of them again. I spread all the papers, pens and supplies to the dining table, as it was empty for once, and no one else needed it. I made myself tea, opened the balcony door to smell the autumn air and started journaling. Very fast. Just a few pages.

Three hours later I realized the door opened and my boyfriend came back. There was a huge mess on the table, washi tape everywhere, and I sat in the same position as three hours earlier. I do remember I made some more tea, switched the cd couple of times, went to the balcony when someone yelled on the street and answered the phone. Other than that, I fully concentrated on what I was doing, and only to that. For three whole hours.

I can't remember when it happened last time. It is rare for someone, who cannot watch TV without knitting, go to bathroom without reading and brush her teeth without walking around. Because it's hard to concentrate on one thing, which would also be wasting time. I just do many things at the same time, all the time. And that might be the reason why I so often stop and wonder what I really was doing.

Yes, I should concentrate on concentrating. But I should also create more. Anything, even messes, as long it means I loose the track of time, feel inspired and happy afterwards. As long as it leads to a situation where I do because I love doing it, with less thinking and more feeling. I think creating is the key to concentrating in my case, and that's also why I should create more. (Yet it again leads to a situation, where I do two things at the same time.)

I think I'm gonna open my journal again tomorrow. And some day soon I'm gonna show you what I've been creating.