Muistoja // Memories

Ruskea lasi ei ole suosikkini. Vihreästä pidän paljon, ja sinisestäkin jonkin verran. Mutta ruskea ei iske, ei ainakaan tuollainen 70-luvun hailakka versio. Sellainen kaljapullonruskea olisi ehkä eri juttu.

Nämä kulhot kuitenkin ovat rakkaat. Ne kuuluivat isoisälleni, ja niistä syötiin ukin luona iltapalajugurttia keittiössä, jossa oli mansikkaverhot ja punaiset kaapinovet. Kun me tulimme kylään, keittiön pöydän ympärille piti hakea lisää tuoleja ja mukit loppuivat kesken. Siinä talossa oli ihan omanlaisensa tunnelma, ja minusta tuntuu vieläkin kummalliselta ajatella, että portaalla vilkuttavaa ukkia ei enää ole, ja että talossa asuu nyt joku muu. Kulhot ovat siirtyneet meidän kaappiimme, koska poikaystäväni pitää ruskeasta lasista. Ne muut ruskeat lasikipot olen piilottanut kaapin päälle, mutta näitä katselen mielelläni ja hellyydellä.

***

Brown glass is not my favourite. I like green glass, and even blue. But brown, not that much. At least that lame shade of brown straight from the 70's. Dark brown could be a whole different thing.

These bowls are dear to me though. They used to belong to my grandfather, and we ate our evening yogurt from them in a kitchen that had strawberry patterned curtains and red cupboard doors. Whenever we visited, we had to bring more chairs to the kitchen table and there just weren't enough mugs for everyone. That house had an one-of-a-kind atmosphere, and it feels weird to think that our grandpa who used to wave at the doorstep doesn't exist anymore, and someone else is living in the house now. These bowls are in our cupboard now, because my boyfriend loves brown glass. I've hid his other brown glass things on top of a cupboard, but these I like to see around.